Olen tunnetusti sellaista sorttia, että mieli ja maku sisustusjuttuihin muuttuu vähä väliä. Meillä sisustus ei tule koskaan olemaan valmis. Sohviakin meillä on ollut jo ties kuinka monta, kun jo budjettisyistäkin meille on haalittu käytettyjä sohvia, mitä nyt milloinkin on sattunut löytymään. Sitä, mistä olen haaveillut, en ole aina voinut saada. Paitsi nyt.
Hakolan Cosysta ja Lazysta olen haaveillut jo pidempään. Ne miellyttävät silmääni monella tapaa. Ne ovat muotokieleltään ihanan yksinkertaisia ja linjakkaita ja suuriksikin sohviksi siroja. Nuo molemmat sohvat olivat mielessäni, mutta kun kuulin uudesta päällismateriaalista, oli valintani selvä. Meille tulisi Lazy, ihanan kontiaisen sävyisellä sametilla.
Vaikka toimitus oli nopea, tuntui se ikuisuudelta, niin paljon uutta sohvaa odotin. Kun Kontiainen sitten saapui, olin onnesta soikeana. Jalkojen ruuvaamisen jälkeen saimme vihdoin istahtaa sohvallemme. Sävy oli ihana, vieläkin ihanampi kuin kuvittelin. Se sopi meille. Sametti oli sekin ihanaa, pehmeää ja tuntui hyvältä iholla. Sametista elävine pintoineen tuli ihan mun lemppari.
Tämä on sohva, joka on meillä pitkään. Se on kaikin puolin ihana. Olen ennen suorastaan vihannut ruskeaa, mutta nyt huomaan hankkineeni vaikka ja mitä ruskean eri sävyjä kotiimme. Se on täysin sohvan ansiota. Jos väri joskus alkaa kyllästyttämään (jota en ihan heti usko), voi sohvaan ostaa erilaiset irtopäälliset. Tällä sohvalla meidän perhe on jo nyt löhöillyt enemmän kuin millään meidän sohvalla aiemmin.
